38. Edelleen liikutaan pohjoisessa, mutta eri ajassa ja paikassa ja ihan eri meiningeissä. Luin nimittäin norjalaisen Magne Hovdenin (luin muuten kirjan kannesta ihan näihin päiviin asti sukunimen muodossa Hiivden...) esikoisromaanin Saamelandia (2012). Olen ehkä aiemminkin maininnut, että minua kiehtoo saamelaisuus, ja pohjoinen ulottuvuus noin muutenkin. On virkistävää lukea välillä kirjoja, jotka sijoittuvat pohjoisen pikkukyliin elämää kuhisevien kaupunkien sijaan. Olkoonkin, että tämä kirja ei kerro juurikaan mitään itse saamelaisuudesta.
Kirjan päähenkilöt Roy ja Leif ovat oman elämänsä tunareita. He ovat jämähtäneet työskentelemään Kirkkoniemelle Norjan postiin, eikä elämä tuo heidän eteensä juuri onnistumisia. Elanto on niukkaa, eikä naisiakaan ole. Sitten kaverukset saavat kuningasidean: he voisivat lyödä rahoiksi perustamalla Royn perintötontille elämyspuiston. He houkuttelisivat sinne turisteja, jotka saisivat tutustua saamelaisuuteen, pukeutua saamelaisvaatteisiin, syödä poronkäristystä, juoda viinaa ja ottaa suopungilla poroja kiinni, muun muassa. Olennaista olisi myös kodassa yöpyminen. Väliäkö sen, ettei miehillä ole mitään käryä, mitä saamelaisuuteen kuuluu, millaista saamen kieli on, tai oikeastaan yhtään mitään muutakaan. Mikä voisikaan mennä pieleen!? Turistien virta olisi taattu...
Kirjassa kerrotaan myös Royn ja Leifin kaverista, Geiristä, joka niin ikään kaipaisi Kirkkoniemestä pois. Hän suunnittelee täydellisen ryöstön. Mikäpä voisi mennä vikaan siinäkään... Sitten on vielä Audun, joka vihaa saamelaisia yli kaiken. Ja vähänkös häntä risoo rakenteilla oleva Saamelandia. Viis siitä, että sen perustajilla ei tosiaan ole saamelaisten kanssa yhtään mitään tekemistä. Surkuhupaisasti kaikkien tiet ja tarinat nivoutuvat lopulta yhteen.
Kirjan takakannen sisäpuolella mainitaan, että norjalaiskriitikot ovat verranneet Hovdenia Arto Paasilinnaan. No, ehkä jotain sellaista samaa veijarimaisuutta kirjoissa on (sen vähän, mitä nyt Paasilinnaa olen lukenut). En varsinaisesti tiedä, onko tämä kirja hauska. Se oli ihan kepeä ja tavallaan huvittava, mutta ei se minua nauramaan saanut. Eikä oikeastaan sen paremmin edes viihtymään. Kirja tuli luettua, mutta siinäpä se. Eipä jäänyt jälkipolville mitään sen enempää kommentoimista tästä.
Magne Hovden: Saamelandia (2012)
Alkuperäisteos: Sameland (2010)
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 252
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti