39. Olen pari kertaa katsonut, tai siis aloittanut katsomaan, Pussikaljaelokuvaa, mutta kertaakaan en ole päässyt loppuun. Tällä kerralla päätin tarttua itse kirjaan Pussikaljaromaani (2004). Olin vähän yllättynyt, että kirja on "jo" kymmenen vuoden takaa. Jotenkin se tuntui ajattomalta ja siltä, että päähenkilöt Lihi, Marsalkka ja Henninen saattaisivat yhä tallata Kallion katuja.
Kyseessä on niin sanottu yhdenpäivänromaani: tarina seuraa trion päivää aamusta oikeastaan aamuyöhön. Tajutessani, että kirja kattaa vain yhden päivän, ihmettelin, miten siitä on saatu riittävästi kerrottavaa ilman, että tarina kävisi tylsäksi. Mutta niin vain Rimminen on onnistunut. Kirja on paikoin melkoistakin ajatuksenvirtaa, eikä varsinaista juonta voi erotella.
Lihi, Henninen ja Marsalkka aloittavat kaljoittelun jo aamusta ja heidän tavoitteenaan on koko päivän päästä pelaamaan noppaa. Mutta sitten siihen väliin tulee vähän kaikkea. Pojat elävät nuoruutensa jatkoaikaa ja lähentelevät ilmeisesti kolmeakymppiä. He ovat jotenkin hellyttäviä tyhjäntoimittajia, joille ei työ maita, vaikka tarvittaisiinkin rahaa kaljaan ja tupakkaan.
Kolmikko pyörii ympäri Kalliota ja yrittääpä tehdä retken ihan keskustaankin. He käyvät kioskilla, puistossa, kapakassa... Ja tapaavat kuljeskellessaan erilaisia ihmiskohtaloita.
Kirjan vahvuus on ehdottomasti sen kielessä. Rimminen kirjoittaa älyttömän kiehtovasti! Vaikka hän kuvaa tyhjäntoimittajia, kirja vilisee niin vanhahtavia sanoja kuin sivistyssanojakin. Toisaalta niin dialogi kuin kerrontakin on elävää ja juuri poikien suuhun sopivaa. En olisi arvannut, että erilaisia kielellisiä seikkoja voi sekoittaa näin toimivasti. Ehdottomasti oli taas lukemisen arvoinen kirja!
Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
Kustantaja: Teos
Sivuja: 328
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti