11. Päätin jatkaa Viveca Stenin kirjojen lukemista, järjestyksessä vieläpä. Niinpä ensimmäisen osan jatkoksi valikoitui Stenin sarjan seuraava teos, Sisäpiirissä (2013). Kirja jatkaa oikeastaan siitä, mihin Syvissä vesissä jäi. Olen tyytyväinen päätökseeni ja ajatukseeni siitä, että luen (ainakin nämä) kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Jos en olisi lukenut ekaa osaa, olisi ollut todella vaikeaa päästä sisälle tähän tarinaan. Se on harmillista mielestäni sikäli, että helposti sitä tulee luettua kirjoja ihan vaan siinä tahdissa kuin ne kirjastossa käteen sattuvat.
Nyt kuitenkin tarina jatkui Thomas Andreassonin ja Nora Linden parissa Sandhamnin saarella, Tukholman saaristossa siis. Sarjan ensimmäisessä osassa Sandahamnissa sattui parikin murhaa ja lopulta myös Noran henki oli uhattuna. Nora kuitenkin selvisi, ja nyt hänen pitäisi tehdä isoja päätöksiä oman elämänsä suhteen. Tässä ainakin itse lukijana meinasin hermostua: hiton Nora, ole nyt nainen ja pidä pintasi!
No, varsinaisiin kirjan tapahtumiin! Kirjassa hyvin keskeistä on purjehdusskene. Kaikki
alkaa, kun seurataan kuninkaallisen purjehdusseuran järjestämää kilpailua, johon silmäätekevät osallistuvat hulppeilla veneillään. Lähtölaukauksen kanssa samaan aikaan kajahtaa myös surmanluoti, joka tappaa heti paikalla erään Oscar Julianderin. Hän on vaikutusvaltainen asianajaja, joka on kylvänyt jälkeensä eripuraa.
Poliisit, Thomas etunenässä, alkavat kiivaasti etsiä murhaajaa. Käy ilmi, että ehkäpä motiiveja olisi ollut useampiakin, mutta kaikesta huolimatta poliisi ei saa kiinni yhdestäkään epäilystä. Olisiko syynä siis petetty vaimo, salattu rakastajatar vai jotain ihan muuta hämäräbisneksien suhteen? Sitäpä Thomas tutkii Noran avustuksella.
Osan kirjan tapahtumista vie Nora ja hänen perheensä tunnelmat. Välillä itseäni alkoi toden teolla tympäistä, kun tuntui, että Nora antoi alistuneesti miehensä määrästä kaikesta! Ei kovin vakuuttavaa kuvaa jäänyt Norasta pankin lakimiehenä.
Tämä(kin) kirja oli helppo- ja nopealukuinen, mutta asiaan liittymätöntä kuvailua oli aivan liikaa. Kirjailija ja. aritteli Noran ja Thomaksen syömisistä jos vaikka kuinka, vaikka ainakaa itseäni se ei juuri kiinnostanut. Välillä mietin, pitäisikö hyppiä tiettyjen kohtien yli, mutta toisaalta ajattelin, että juuri niissä kohdissa saattaisi olla juuri jotain tähdellistä. No, ei ollut.
Yhtä kaikki, haluan edelleen lukea lisää Viveca Steniä.
Viveca Sten: Sisäpiirissä (2013)
Alkuperäisteos: I den innersta kretsen (2009)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja: 364
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti