10. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (2002) sai Finlandia-palkinnon ja on sen myötä ja sen jälkeen lunastanut paikkansa jos vaikka miltä suomalaiselta kirjalistalta. Itselläni ei Hotakaiseen juuri kosketusta ole, Klassikon olen tainnut lukea ja otteita Finnhitsistä (joka oli muuten älyttömän hyvä niiltä osin kuin luin, pitäisikin lukea koko kirja!). En siis koe tuntevani Hotakaista tai hänen tuotantoaan hyvin, mutta silti voisin sanoa, että Juoksuhaudantiessä kuuluu hänen jotenkin tunnistettava äänensä hyvin.
Juoksuhaudantie on, takakansitekstin mukaan, kertomus suomalaisesta unelmasta. Eli mistä? No omakotitalostapa tietenkin. Matti Virtanen, tuiki tavallinen suomalainen varastomies, joka myös kotirintamamieheksi itseään kutsuu, on menettänyt vaimonsa ja tyttärensä erään ihan pienen lyönnin seurauksena. Saadakseen perheensä takaisin ja kasaan, Matti Virtanen päättää hankkia perheelleen palan unelmaa, eli sen talon.
Kirjassa kostuu eri osista: Perustuksesta ja salaojista, Rungosta ja Harjannostajaisista. Tykkään tavasta, miten romaani on rakennettu. Kahdessa ensimmäisessä osassa kerrotaan vaihdellen eri henkilöiden näkökulmista, kolmannessa osassa keskitytään yhteen päivään mutta edelleen eri henkilöihin.
Näkökulmansa kirjassa kertovat niin Matti itse kuin hänen vaimonsa Helena, Matin naapurit ja veteraani, jolta Matti aikoo talon ostaa. Tuliko muuten kenellekään muulle tuosta veteraanista mieleen Mielensäpahoittaja? Minulle tuli.
Tykkäsin tuon vaihtelevan kerronnan lisäksi Hotakaisen tyylistä kirjoittaa ja hänen kuivasta huumoristaan. Noin muuten kirjassa oli jotain, mistä en syttynyt, tai sitten siitä puuttui se, mille syttyä. Tulipa luettua.
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (2002)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 334
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti