34. Oho, onpa nyt ollut vähän taas laiskaa. Luettavana on eräs vähän massiivisempi teos, joka nyt kyllä vähän tyssäsi. Piti saada pari dekkaria tähän väliin!
Ensimmäisenä itselleni uusi tuttavuus, Matti Rönkä. Jostain syystä en ole tullut aiemmin hänen kirjoihinsa tarttuneeksi, mutta nyt kesänviettopaikassa käteen osui Röngän teos Isä, poika ja paha henki (2007). Ehkä olisi ollut järkevää aloittaa Viktor Kärppä -sarjan lukeminen ihan ensimmäisestä osasta. Nyt minulle jäi vähän epäselväksi, kuka tai mikä tämä Viktor Kärppä on miehiään... Mielestäni tämä kirja oli kirjoitettu siihen tapaan, että lukijan oletettiin tietävän ihan perusasiat. (Tai no, nyt kun mietin, näin taitaa asian laita olla myös esim. Reijo Mäen Vares-kirjoissa...)
No, oli miten oli, asiaan. Viktor Kärpän bisnekset (mitkä?) eivät oikein suju. Minulle ei ihan tarkalleen käynyt ilmi, mitä bisnestä Kärppä tekee, mutta ainakin vähän harmailla alueilla hän bisneksineen liikkuu... Kotona on vaimo ja pieni lapsi, eikä vaimo aina vaikuta ihan tyytyväiseltä.
Sitten Suomeen saapuu Venäjältä Pavel Vadajev, suomeksi Paavo Vatanen. Hänelle on luvattu kuukauden työstä vuoden palkka. Paavoa kuvataan hieman yksinkertaisena mutta ahkerana ja tunnollisena miehenä. Paavo kuitenkin katoaa, ja Venäjältä saapuu hänen peräänsä hänen vaimonsa heidän pienen poikansa kanssa. Paavo on kaukaista sukua Viktor Kärpälle, joten Paavon vaimo suuntaa Viktorin luo. Viktor Kärppä päätyy siis omien hommiensa ohella selvittämään Paavon kohtaloa.
Sanoisin, että tämä oli sellaista harmitonta lukemista. Mitään suurempia elämyksiä tai oivalluksia se ei tarjonnut, eikä juoni ollut mitenkään erikoisen vetävä. Se, mikä oli hyvää ja mistä nautin, olivat henkilöiden väliset dialogit. Voisin ehkä antaa Viktor Kärpälle mahdollisuuden, jos vaikka ihan ensimmäisestä osasta lähtisin seuraavaksi liikkeelle.
Matti Rönkä: Isä, poika ja paha henki (2007)
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 236
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti