sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Taavi Soininvaara: Teräsarkku

17. Taavi Soininvaara ja Ilkka Remes kilpailevat aina jouluisin toivelistallani. Yleensä, noin perinteisiin nojaten, päädyn aina Remekseen. Kuitenkin Soininvaaran kirjat kiinnostavat ja haluan aina lukea uusimmat. Tällä kerralla vuorossa oli Soininvaaran uusin, Teräsarkku (2014).

Kirjassa paluun tekee Suojelupoliisin Arto Ratamo (muutamassa aiemmassa seikkaili puolestaan Leo Kara). Minä niin pidän Ratamosta! Kirja alkaa, kun Ratamo havahtuu hereille kamalaa tuskaa tuntien. Hänen kätensä on sidottu selän taakse ja silmät levitetty auki jollakin kamalalla kidutusvälineellä. Ratamo on loukossa ja jää etsimään ulospääsyä. Sitten kirja hyppää ajassa muutaman vuorokauden taakse päin, ja tapahtumat alkavat kulkea kohti nykyhetkeä ja Ratamon ahdinkoa.

Ratamolla on tutkittavanaan paperittoman siirtolaisnaisen murha, johon tuntuu sekaantuneen joku myös Suposta. Ylipäätään ihmiskaupan kiemurat ulottuvat Suomen poliisiviranomaisista Eurooppaan. Siinä samalla Ratamoa mietityttää biologisen isänsä toimet. Ratamo saa siis tietää biologisesta isästään, kun tämä on jo kuollut. Isän menneisyys ei tunnu olevan puhtoinen.

Ratamolla on jonkinsorttista sutinaa toimittaja Essi Kokon kanssa, joka puolestaan tutkii Euroopassa finanssimaailman kähmintöihin liittyviä asioista, joiden mukana joutuu vaaraan. Kirjassa siis tavallaan on pari erilaista linjaa, jotka kuitenkin tavallaan limittyvät toisiinsa.

Kaikkein kiehtovin kuitekin on osuus, jota kerrotaan "Linnun" näkökulmasta. Linnun henkilöllisyys pysyy salaisuutena ihan loppumetreille asti, ja kirja tarjoaa lukijalle mainion mahdollisuuden pohtia, kuka tuo Lintu voisi olla. Taas kerran tällaisena viattomana lukijana pysyin tietämättömänä ihan sinne loppumetreille asti.

Tässä oli kuitenkin pitkästä pitkästä aikaa kirja, jota en olisi malttanut laskea käsistäni! Tykkään Ratamon hahmosta ja siitä, mitä Soininvaara hänen varalleen suunnittelee. Myös mysteerisen Linnun osiot olivat sellaisia, joita odotin, ja joiden takia halusin kiivaasti lukea eteenpäin. Sanoisin, että tässä oli nyt kyllä Soininvaaraa ihan parhaimmillaan!

Taavi Soininvaara: Teräsarkku (2014)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 414

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti