keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto

14. Oho, onpa nyt vähän vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Olen oikeastaan painiskellut yhden ja saman kirjan parissa, Lars Petterssonin esikoisen, Koutokeino, kylmä kosto (2014), kanssa. Kirja ilmestyi Ruotsissa vuonna 2012 ja voitti Ruotsin dekkariakatemian esikoiskirjapalkinnon. Kuten ehkä jo tuosta toisesta virkkeestäni saattoi päätellä, itselleni tämä kirja ei ihan kolahtanut, vaan lukeminen oli hidasta. Kirja ei missään vaiheessa oikein tempaissut mukanaan. Muualla se on kyllä saanut kovasti kiittäviä kommentteja ja arvioita.

Itseäni kiinnostaa kovasti saamelaiskulttuuri, ja se ehkä onkin yksi syy, että tartuin kirjaan. Ei ole paljoa aikaa, kun luin kirjan Viimeinen saamelainen, jota täällä blogissakin arvioin. Siitä pidin huomattavasti enemmän. Juuri nyt en tosin osaa pukea sanoiksi, että miksi.

Tässä Petterssonin kirjassa siis tukholmalainen apulaissyyttäjä Anna Magnusson matkaa pohjoiseen. Hän on ruotsalaisisän ja saamelaisäidin tytär, joka matkustaa äitinsä kotipuoleen, Koutokeinoon, Norjaan. Annan serkkua, Nils-Mattisia, syytetään raiskauksesta, ja Annan isoäiti pyytää Annaa paikalle selvittämään tapausta.

Anna on alusta asti varma Nils-Mattisin syyllisyydestä ja ajattelee, että homma on nopeasti taputeltu. Sitten alkaakin sattua ja selvitä yhtä ja toista. Anna ei pelkästään selvitä rikosta, vaan hänelle aukeaa myös hänen sukunsa koukerot ja sukulaisten väliset suhteet.

Annan äiti on aikanaan jättänyt pohjoisen taakseen, eikä sitä myöten Annallakaan ole kosketusta saamelaiskulttuuriin. Nyt hänelle alkaa selvitä saamelaisyhteisön omat, kirjoittamattomat, säännöt ja elämäntapa noin muutenkin.

Se, missä kirja onnistuu, on ehdottomasti pohjoisten olojen kuvaus. Huih, miten lunta ja jäätä osataankin kuvata, noh, jäätävästi! Myös ihmisten mielenmaisemaa kuvataan hienosti. Kaikesta huolimatta kirja jätti minut kylmäksi (hehhheh).

Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto (2014)
Alkuperäisteos: Kautokeino, en blodig kniv (2012)
Kustantaja: Minerva Crime
Suomentanut: Salla Korpela
Sivuja: 382 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti