19. Luin aiemmin tänä vuonna itävaltalaisen Ursula Poznanskin teoksen Vii5i ja nyt jatkoin sitten kirjailijan seuraavalla teoksella, Sokeat linnut (2014). Ekassa teoksessa suuressa osassa oli geokätkeily, kun nyt puolestaan liikuttiin sosiaalisen median maailmassa. Vaikka some ei sinänsä mikään uusi ilmiö olekaan, en ole aiemmin törmännyt kirjaan, jossa sillä olisi niin iso osa. Kai sellaisiakin kirjoja on, mutta omalle kohdalleni niitä ei ole tätä aiemmin osunut.
Tapahtumat saavat alkunsa, kun Salzburgin liepeiltä löytyy kaksi ruumista: miehen ja naisen. Mies on ammuttu, nainen puolestaan kuristettu. Mikä heitä yhdistää? He vaikuttavat epätodennäköiseltä parilta. Hieman yllättäen yhdistäväksi tekijäksi osoittautuu Facebookin runoryhmä, johon jo ekasta osasta tuttu poliisi Beatrice niin ikään liittyy. Bea ei tietenkään voi esiintyä ryhmässä omalla nimellään, vaan joutuu luomaan valehenkilöllisyyden. Beatricen aisaparina toimii tässäkin teoksessa Florian.
Pian Bea huomaa olevansa melko syvällä somen syövereissä; runoryhmä osoittautuu erittäin mielenkiintoiseksi ja Bea saa aikansa kulumaan kuin huomaamatta sen parissa. Mutta se, mikä ei vielä selviä, on se, väijyykö ryhmässä myös tappaja. Ja jos väijyy, miksi? Mitä ryhmän runojen taakse oikein kätkeytyykään?
Myös kolmas ryhmään kuulunut henkilö saa surmansa, ennen kuin Bea pääsee tekijän ja motiivin jäljille kuin hieman varkain. Lopulta myös historiasta paljastuu ikäviä hirmutekoja, jotka ovat sysäys Salzburgin murhille.
Ehkä jännite ei tässä kirjassa ollut niin onnistunut kuin Viidessä, mutta ihan kelvollista luettavaa tämäkin oli. Ennen kaikkea kirja herätteli vähän miettimään sosiaalista mediaa ja sitä, miten helppo siellä onkaan esiintyä jonain ihan muuna kuin oikeasti on. Kirja oli hyvä muistutus siitä, että kaikki ei aina olekaan sitä miltä näyttää...
Ursula Poznanski: Sokeat linnut (2014)
Alkuperäisteos: Blinde Vögel (2013)
Kustantaja: Atena
Suomentanut: Anne Mäkelä
Sivuja: 425
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti