29. Muistelin, että Gillian Flynnin ensimmäinen suomennettu kirja, Kiltti tyttö, olisi tehnyt minuun vaikutuksen. Luin äsken siitä kirjoittamani postauksen, enkä siinä kyllä ollut ollenkaan niin vakuuttunut kuin muistin. Yhtä kaikki, omien muistelmieni jälkimainingeissa olin lainannut Gillian Flynnin uuden suomennoksen, Paha paikka (2014).
Tämäkin kirja on aika inhottava, ihan kaikin tavoin. Kirja kertoo Libbysta, jonka perhe on surmattu 25 vuotta sitten. Surmista syytettynä on Libbyn veli, Ben. Ben istuu surmista siis elinkautista, eikä Libby ole häntä kertaakaan käynyt katsomassa. Libby on vähän vastenmielinen hahmo: hän on työtävieroksuva, inhottava näpistelijä. Kun Libby jäi niin julmalla tavalla orvoksi, ihmiset alkoivat sääliä häntä ja lähetellä rahaa hyväntekeväisyysrahaston kautta. Nyt rahat ovat kuitenkin ehtyneet, joten jotain pitäisi tehdä. Juuri sopivasti Libbyyn otetaan yhteyttä Kill Klub -nimisestä seurasta, joka tutkii selvittämättömiä rikoksia. Seura tarjoaa Libbylle rahaa siitä, että Libby kävisi haastattelemassa veljeään ja ottaisi paremmin selvää, mitä heidän kotitilallaan tapahtui 3. tammikuuta vuonna 1985.
Kuten Kiltissä tytössä, tässäkin tarinaa kuljetetaan eri ajoissa: kirjassa kuvataan Libbyn nykyhetkeä, ja muiden hänen perheenjäseniensä ajatuksia surmapäivää edeltävästä päivästä alkaen. Menneisyyden tapahtumat liikkuvat hitaasti, minuutin tarkkuudella kohti tuhoa. Nykyaika puolestaan kattaa useampia viikkoja, tai ehkä paremminkin kuukausia.
Kirjassa kaikki on kurjaa. Se kuvaa tavattoman uskottavasti ja selvästi, millaista on elämä kansasilaisessa pikkukaupungissa nyt ja silloin. Miten niin sanottu valkoinen roskasakki elää ja kitkuttelee ankeissa, likaisissa, homeisissa taloissaan nälkäisinä ja muutenkin puutteessa elävinä. Tämän inhottavuuden takia minulla kesti hieman tämän kirjan parissa. Ei oikein tehnyt mieli tarttua siihen, kun olisi halunnut lukea jotain iloisempaa ja valoisampaa. Vasta loppua kohden tarina vei mukanaan niin, että en olisikaan enää malttanut laskea kirjaa käsistäni. Tällä kerralla jopa osasin aavistella jotain loppuratkaisusta etukäteen, jee, hyvä minä! Osa toki lävähti taas ihan yllätyksenä.
Summa summarum: inhottavan kiehtova kirja, joka kyllä oli ihan lukemisen arvoinen.
Gillian Flynn: Paha paikka (2014)
Alkuperäisteos: Dark Places (2009)
Kustantaja: WSOY
Suometanut: Maria Lyytinen
Sivuja: 378
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti