26. Huhhuh, nyt on kova meno! Eiköhän tämä tästä vielä himmaannu, mutta nyt on muutamana päivänä tullut luettua paljon ja saateltua joko juuri aloitettuja tai keskeneräisiä kirjoja loppuun. Eli tämän jälkeenkin olisi vielä pari postausta tulossa, kunhan saan näpyteltyä. Mutta aloitetaan kirjasta, jonka korkkasin eilen ja lopetin tänään. Se kirja oli Tuomas Vimman uusin, Raksa-trilogian päättävä Firman mies (2014).
Olen tykännyt kovasti Tuomas Vimman tavasta kirjoittaa ihan siitä asti, kun jotenkin sattumalta tartuin hänen esikoiseensa, Helsinki12. Siitä lähtien olen odottanut Vimman uusimpia ja yleensä ostanutkin ne. Nyt tuo Firman mies oli saanut odotella kirjahyllyssä jo aikansa, joten tartuin siihen. Oli muuten oivallista ja tavallaan kepeää kesäluettavaa. Sanon tavallaan, kerron myöhemmin, miksi.
Tässäkin kirjassa siis seikkailevat aiemmista osista tuttu Sami, ei-ihan-insinööri, joka on päätynyt Hyperborea-nimiseen rakennusfirmaan töihin ja edennyt firman pomon, Danika Stenhammarin oikeaksi kädeksi. Nyt on tullut aika viimein Samin päättää, mihin suuntaan hän elämäänsä haluaa viedä. Ja mikä elämässä on tärkeintä, raha, vaiko joku ihan muu.
Hyperborea on menestyvä yritys, joka tekee ja on tehnyt mittavia ja hinnakkaita urakoita. Nyt kuitenkin ruotsalainen yritys osoittaa suurta kiinnostusta Hyperboreaa kohtaan. Danikan pitää päättää: myydäkö vaiko eikö myydä. Entä mitä tapahtuu firman työntekijöille?
Kirja on melkoisen ajankohtainen yt-neuvotteluineen. Kirja nostaa hyvin esiin yritysmaailman ilmeisen kahtiajaon: on työnantajapuoli ja työntekijäpuoli. Mitkä ovat kenenkin edut, oikeudet ja velvollisuudet. Vimman kirjassa suurimmalla äänellä puhuu omistava porras. Ja kovin puhuukin.
Nautin suunnattomasti Vimman käyttämästä kielestä. Miten joku voikin ilmaista asiat noin nokkelasti ja notkeasti! Pystyisinpä edes pieneen osaan tuosta sanataituruudesta! Kaikkein antoisinta oli, että kirja herätti ajatuksia näennäisestä kevytkenkäisyydestään huolimatta. Hieman harmittaa, jos Samin ja Danikan tarina päättyi tähän, ikään kuin kesken. Toivon, että Vimmalta tulee kuitenkin jotain muuta aihepiiriä sivuavia kirjoja, sillä haluaisin vielä nauttia hänen verbaliikastaan!
Tuomas Vimma: Firman mies (2014)
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 244
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti