42. Kas, löysinpä sellaisenkin Jarkko Sipilän kirjan, jota en vielä ollut lukenut, nimittäin Valepoliisi (2013). Pitihän se sitten lainata ja ahmaista menemään.
Tämä ei ehkä kuitenkaan vakuuttanut niin paljon kuin myöhemmin ilmestynyt Luupuisto, jonka luin kesällä. Mutta kivasti tämäkin toimi, ei siinä mitään. Tarina lähtee liikkeelle, kun Helsingin Kalasatamasta löytyy raa'asti pahoinpidelty mies. Hän ei kuitenkaan suostu puhumaan eikä paljastamaan mitään mistään. Jo aiemmista kirjoista tuttu Anna Joutsamo alkaa tutkia tapausta.
Seuraavana päivänä Itäkeskuksesta puolestaan löytyy lumikinoksesta vainaja, jonka henkilöllisyys ei meinaa selvitä. Hänen tatuointinsa kuitenkin viittaa peräti Amerikkaan asti. Takamäelläkin on tenkkapoo, kun juttu tuntuu umpikujalta.
Niin ikään vanha tuttu Suhonen heittäytyy taas Suikkasen rooliin ja lähtee etsimään vastauksia alamaailmasta. Lopulta käykin ilmi, että pahoinpitely ja murha liittyvät yhteen. Käänteet ovat melkoisen eksoottisiakin ja kytkevät kansainvälistä rikollisuutta ja terrorismiakin Suomeen.
Ehkä voisi sanoa, että tämä teos oli hieman korkealentoisempi kuin Sipilän romaanit yleensä. Tykkään ehkä enemmän sellaisesta tavallisesta kotikutoisuudesta ilman sen suurempia kansainvälisiä kytköksiä. Juoni kuitenkin rullasi kivasti eteenpäin ja hahmot niin vanhat kuin uudetkin olivat hyvin luotuja.
Jarkko Sipilä: Valepoliisi (2013)
Kustantaja: Crime Time
Sivuja: 271
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti