44. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä vastaani tuli kirja, jonka luin ihan kirjaimellisesti yhdeltä istumalta, nimittäin Karoliina Timosen Kesäinen illuusioni (2015). En voi mitenkään sanoa, että kirja olisi ollut kevyt, eikä ehkä niin mukaansa tempaavakaan, mutta kuitenkin kivasti kirjoitettu ja sen verran lyhyt, että kun huomasin äkkiä olevani sivulla 49, päätin sitten lukea loppuun asti. Toisaalta jos joku hiljattain lukemistani kirjoista kaipaisi ja ansaitsisi syvempää tarkastelua, olisi se juuri tämä.
Kirjan päähenkilö on Klarissa. (Miten minulle tuli heti mieleen Michael Cunninghamin Tunnit...) Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka on paennut kesäksi Piilisaareen Saimaalle. Hän on halunnut miehensä kanssa ottaa suhteessaan pienen aikalisän ja vetäytyy omiin oloihinsa tarkoituksenaan kirjoittaa.
Vaikka eletään alkukesää, on kuuma, suoranainen helle. Sitten salmen toiselle puolen, jylhälle Variskalliolle, saapuu niin ikään kesäasukas. Hän on Klarissaa hieman vanhempi Olavi, joka herättää Klarissan kiinnostuksen. Heidän tapaamisensa ovat helteisen jännitteisiä. Sitten saarelle saapuu vielä Olavin poika, Cedric. Sitten on vielä salaperäinen Kaika, joka ilmaantuu välillä kuin tyhjästä. Hän varottaa Klarissaa Korppikallion, ei vaan siis Variskallion miehistä.
Välillä on ilmeisesti otteita Klarissalla työnalla olevasta kirjasta. Sekoittuvatko todellisuus ja Klarissan punoma tarina toisiinsa? Tunnelma kirjassa on pohjimmiltaan lopulta melko mystinen. Kirja myös jättää melkoisesti enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa. Jäi oikeastaan sellainen olo, että pitäisi kyllä lukea uudelleen ja ajatuksella. Mitähän kaikkea tästä vielä saisikaan irti?!
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni (2015)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 165
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti